Lauri Pipisen World Barista Championships matkakertomus

Tässä Suomenmestari baristan, Lauri Pipisen, yhteenveto kesän alussa käydyistä World Barista Championships kisoista:

Kisat oli ja meni, mutta mitä jäi käteen?

Ensinnäkin oppimisen määrä oli valtava. Harjoittelu, kisaaminen, toisten baristojen suoritusten seuraaminen ja heidän kanssa jutteleminen ja tätä kautta baristana kehittyminen olivat koko kisan suurin anti. Jo pelkästään Suomen Barista kisoihin osallistuminen ja suorituksen harjoittelu oli todella antoisaa, saati sitten itse WBC harjoittelu. Se, että päämääränä on tarjoilla parasta mahdollista kahvia tuomareille pakottaa ajattelemaan ja kyseenalaistamaan sitä mitä tekee. Välillä menee mönkään ja välillä onnistuu ja näkee asioita uusin silmin. Vaikka aina tulee tehdä paras mahdollinen kuppi kahvia, niin uskon että kisoihin valmistautuminen potkii baristaa eteenpäin, haastaa parempaan ja opettaa. Nämä asiat olikin ne syyt miksi kisaan lähdin.

Matka Bogotaan missä kisat käytiin oli todella antoisa. Pitkä unelma kahvifarmilla käynnistä toteutui kun pääsimme käymään muutamalla farmilla Kolumbian Armenian alueella. Oli hienoa päästä näkemään se mitä on kirjoista lukenut. Näkemään miten se kahvi kasvaa ja tekemään se pakollinen, eli maistamaan kahvimarjaa suoraan puusta. Nyt tuokin on tehty ensimmäisen kerran ja uskallan sanoa, että se ei jää viimeiseksi kerraksi.

Vielä raakoja marjoja
Pavut kuivumassa
raaka, puolikypsä ja kypsä
Säkit valmiina maailmalle

Itse kisapaikka ja kisat oli järjestetty mallikkaasti. Kaikki toimi ja eikä ongelmia pahemmin löytynyt. Erilaista aikaisempiin kisoihin verrattuna oli se (mitä olen kuullut), että eri maiden edustajat olivat todella paljon yhdessä. Sama hotelli, reissu kahvifarmeille, takahuone, jne. loivat hyvän hengen porukkaan ja nyt on kavereita ympäri maailmaa. Paljon puhutaan, että kahvi yhdistää ja niin se todella tekee. On hienoa nähdä satoja ihmisiä, jotka ajattelevat kahvista samalla tavalla, ja on hienoa päästä jakamaan ajatuksia, kahvin ja välillä myös oluen äärellä. Vaikka kyseessä oli kisat niin ei ilmapiiri ollut sen mukainen. Treeniajalla omaa kisakahvia tarjoiltiin sitä haluaville ja muutenkin toisten auttaminen kuului asiaan. Esim. kisasuoritus aamuna lähdin hakemaan maitoa, tuoremaitoa, jonka löytäminen Bogotassa on haastavaa, eikä sitä löytynyt. Tiesin, että saksalaiset käyttivät samaa maitoa kuin minä, joten kävin kysymässä löytyisikö heiltä sitä. Sitä onneksi löytyi, enemmänkin kuin olisin tarvinnut, ja pääsin pälkähästä, koska muuten vaihtoehtona olisi ollut uber makea UHT maito. Myös tarvitsemani butaanikaasu löytyi suhteellisen helposti. Hotellin hississä viime vuoden Tanskan edustaja oli kolme kaasupulloa käsissään, ja kysyin mistä noita saa, ja hän kertoi, että ei oikeen mistään, kun hekin olivat etsineet monta tuntia ympäri Bogotaa. Heti perään hän kysyi, että tarvitsenko sellaista ja antoi yhden.

Takahuone
Kisapaikka

Miten kisat meni? Omasta mielestäni sain vedetty suorituksen niin kuin olin harjoitellut. Suorituksen jälkeen jäi hyvä mieli. Veto riitti 38. sijaan mihin olen tyytyväinen. Tietysti paremminkin olisi voinut mennä, mutta itse kisoissa ja tuomarien palautteen annon jälkeen tajusin mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Asiat oli loppu peleissä suht simppeleitä, mutta joita ei välttämättä tajunnut miettiä, koska ei ollut kisoissa aikaisemmin käynyt. Näin myös missä kärkipää meni: laaja ja pätevä taustatiimi, sponsorit/raha ja resurssit muutenkin näyttivät olevan kova sana. En väitä, ettikö ilman näitä pääsisi pitkälle, mutta uskon, että auttavat. Jälkikäteen luulen, että stressasin liikaa suorituksen sisältöä ja yritin tehdä suorituksestani jotenkin ”ihmeellisen”, WBCn arvoisen, kun simppelillä vedolla olisin varmasti yltänyt korkeammalle. Tuomarit eivät loppu peleissä kaipaa mitään muuta kuin hyvän makuisia juomia ja todistus siitä että barista tuntee kahvinsa. Mitään kikka kolmosia tai ihmeempiä punasialankoja ei tarvita. Kahvi on tärkein, ja se pitää tuntea läpi kohtaisin. Ei ollut semifinaalissa varmasti yhtäkään baristaa joka ei olisi käynyt tilalla josta oma kisakahvi tuli. Se on fakta, että kisoihin valmistelu vie paljon aikaa, yksin ei pärjää ja kahvin tulee olla lähes täydellinen (WBCn historiassa on jaettu vain kerran 6 pisteen (=täydellinen) espresso.), varsinkin jos päämääränä on voitto. Mutta oli miten oli, suosittelen kisaan lähtemistä kaikille!

Oma suoritus käynnissä

Kaiken kaikkiaan koko kevät on ollut hieno. Aikaa on mennyt kisoihin valmistautuessa, mutta kaikki on ollut sen arvoista.  Iso kiitos Kaffa Roasterylle, Joonalle sekä muille avustajille joiden ansiosta sain vedettyä kisat kunnialla läpi.

T. Lauri

Ps. Täältä voit vielä lukea jälkikäteen blogiani jota pidin kisavalmisteluistani sekä kisojen aikana: http://onmywaytobogota.tumblr.com/

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s